Milloin homeopatia ei auta?

Kaikki me tiedämme, että hyvän hoitotuloksen saamiseksi tarvitaan huolellisesti valittu lääkeaine. Jokainen homeopaatti pyrkii tähän vuosia kestäneen koulutuksen ja hankitun kokemuksen perusteella. Useimmiten oikein valittu lääkeaine riittää ja paranemisprosessi käynnistyy. Toisinaan taas ei - ei edes toistuvien kokeilujen jälkeen. Miksi? Tässä kirjoituksessani pohdin asiaa.

Homeopatian isä Samuel Hahnemann kertoi jo yli 200 vuotta sitten Organon-perusteoksessaan ulkoisista tekijöistä, jotka ylläpitävät sairautta. Monia näistä tekijöistä tavataan tänäkin päivänä, tosin eri yhteyksissä. Nykyään kosteiden kellariasuntojen tilalle ovat tulleet homekoulut ja -työpaikat, Euroopassa sodat ovat vaihtuneet arkiseen väkivaltaan ja kiusaamiseen ja varsinainen orpous vanhempien henkiseen poissaoloon lasten elämästä - tässä siis vain muutama esimerkki. Ravinnon puutetta ei sellaisenaan meillä enää ole, mutta laadultaan nykyaikainen ravinneköyhä ruoka ei edistä terveyttä.

Elintapojen ja olosuhteiden parantaminen auttaa usein jo sinänsä. Joskus ihminen taas on umpikujassa eikä näe vaihtoehtoja. Tällöin homeopatia auttaa oivaltamaan syy- ja seuraussuhteita, jolloin henkilö saa voimaa muuttaa asioita tai hyväksyä ne.

Haluaisin mainita yhden mielestäni tärkeän paranemistä estävän tekijän, jota kutsun sairaustilan ylemmäksi tarkoitukseksi. Tiedän, tämä kuulostaa mahtipontiselta. "Ylempi tarkoitus" tässä yhteydessä tarkoittaa tekijää, jota ei ymmärretä ottaa huomioon etsittäessä oireisiin syytä. Kerron esimerkin, jotta tämä käsite olisi helpompi ymmärtää.

Eräs nainen on ollut hoidossani noin vuoden ja sinä aikana hän on päässyt homeopatian avulla eroon jatkuvasta itsensä vähättelystä, löytänyt luovuutensa, oivaltanut ihmissuhdeongelmiensa syyt jne. Sitten hän tuli raskaaksi. Alkuraskauden pahoinvointi oli lähes ylitsepääsemättömän raju. Hän ei pystynyt hoitamaan tavallisia kotiaskareita eikä syömään juuri mitään, hän oksensi jokaisen suupalan jälkeen.

Valitsin hänelle lääkeaineen - siitä ei ollut apua. Oireet vain muuttuivat hieman. Valitsin toisen - sama juttu. Kolmas, neljäs, viides - ei tulosta. Olin epätoivoinen, koska en tiennyt, miksi tähän asti homeopatiaan hyvin reagoinut henkilö ei saanut siitä apua. Itse hän ei jostain syystä ollut huolissaan; hänen asenteensa oli "kyllä tämä tästä". Luovutin. Raskauspahoinvointi tuli jatkumaan hänellä jokapäiväisenä riesana 4 kuukauden ajan.

Samaan aikaan keskustelin tuttavani kanssa, joka on tarinan sankarin hyvä ystävä. Hän mainitsi ohimennen, että "Ihmeellistä kyllä, rouva X:n huushollissa on vihdoin alkanut tapahtua. Aviomies on alkanut vaihtaa perheen esikoiselle vaipat ja siivota vessat. Anoppi käy kokkaamassa ja tiskaamassa joka toinen päivä, naisen omat vanhemmat hoitavat ruokaostokset ja kuljetukset. Rouva X vaan makaa sohvalla kirjan kanssa tai ulkoilee".

Kuten arvata saa, olin riemuissani. Tässä on syy siihen, ettei mikään homeopaattinen lääkeaine todennäköisesti auttanut, kyseessä oli siis se sairaustilan ylempi tarkoitus! Viisas elinvoima oli kehittänyt oirekokonaisuuden (raskauspahoinvoinnin), joka auttoi naista selviytymään. Homeopatia on pehmeä hoitomuoto; se ei hoida ketään väkisin. Mahdollisesti jokin apteekin pahoinvointilääke olisi poistanut oireet ja rouva X olisi täysin uupunut jatkaessaan siivous-vaippa-ruoanlaitto-kaupassakäynti-rumbaansa eikä kukaan olisi ollut pakotettu häntä auttamaan.

P.S. Uusi vauva syntyi ajallaan, luomuna isänsä syliin. Tällä hetkellä hän on 8 kk vanha, rauhallinen ja terve. Tämä vaikea alkuraskaus yhdisti suvun aivan uudella tavalla. Sairaustilan ylempi tarkoitus toteutui hänen äitinsä kohdalla.

©LjubaDruzhinina

Hakusanat: homeopatia ei auta, homeopaattinen hoito, hoitotulokset, raskauspahoinvointi